Alexei otti ensimmäisiä askelia kohti monipuolista menopelin uraansa Kastehelmen tallilla järjestettävässä nuorten irothypytystilaisuudessa josta on nyt kuukausi aikaa. Oltiinhan Alexeita tutustutettu puomeihin ja kavaletteihin jo aiemminkin, mutta ei sitä sen suuremmin kuitenkaan koskaan oltu irtohypytetty. Totta puhuen jännitti ajatuksena, että miten se liikkuu siellä puomien seassa. Olihan se vähän raskaamman rakenteinenkin. Ajomatka Kastehelmeen ei ollut pitkä, puolisentoista tuntia ja ori möllötti trailerin kyydissä koko matkan ilman mitään ihmeellisempiä. Ei sen päässä oikein näyttänyt liikkuvan juuri mitään. Kunhan napsi välillä heinää heinäverkosta. Olisi se sitä enemmänkin voinut syödä, joten oli se varmaan hieman hermostunut loppujen lopuksi. Matkusti kuitenkin reippaasti ja se oli minulle kaikkein tärkein juttu, koska on tärkeää, että minun hevoset osaavat matkustaa rauhakseen myös yksin kun tarve sille tulee.
Kun ori pääsi ulos trailerista saavuttuamme päämääräämme heräsi se taas eloon. Selkeästi innostuneisuutta oli ilmassa ja Kastehelmen tallin asukkaat ja irtohypytykseen tulleet vieraat saivat sen kuulla. Ori hirnui koko keuhkojensa koon edestä, mutta naru ei missään vaiheessa mennyt kireäksi. Rapsutin orin kaulaa ja muistan sanoneeni sille, että ''hyvä poika, tuollallailla.'' Oli vähän hullunkurista ihastella kivan näköisiä tiloja ja edessä häämöttävää maneesia, kun on niin pitkään tyytynyt niin vähiin oloihin kotona. Ei se minua haitannut ja ainahan maneesin saa jostain vuokralle tunnuksi tai pariksi.. Kerääntyessämme maneesiin huomasin, että Alexei oli vanhimmasta päästä. Tilaisuudessa oli ainoastaan yksi toinen neljävuotias, loput olivat keskimäärin kahden tai kolmen vuoden ikäisiä. Päivän nopein tai taidokkain hyppääjä ei Alexei myöskään missään nimessä ollut. Se oli hidas ja raskaan oloinen hyppääjä verrattuna kevyisiin puoliverisiin, mutta suureksi yllätykseksi ei metrin esteetkään tuntuneet painavan jaloissa! Suositeltu korkeus suomenhevosille oli jotain 90cm ja 110cm väliltä ja olin ajatellut, että varmaan rakenteellisesti Alexei oli näitä lähimpänä, mutta turvallisuus (tai jännityksellisistä) syistä laitoin rajan nippa nappa metriin. Se mistä sain lisäksi olla ylpeä oli rohkea asenne esteisiin ja helppo käsiteltävyys koko tilaisuuden ajan - kaikista tilaisuuden varsoista ei voinut sanoa samaa! Ei sillä tietenkään, että kehuskelisin. "Varsin sympaattinen nallekarhunen, joka ei varmasti ollut se kaikkein nopein, mutta ylitti metriset esteet olemukseensa nähden kovin helpon näköisesti. Käyttäytyi rohkeasti ja itsevarmasti ja oli helppo ottaa aina kiinni kujan jälkeen ja taluttaa sinne takaisin." Saatiin vielä tilaisuuden pitäjältä kommentiksi. En usko, että ratana koskaan noustaan noin hulluihin korkeuksiin tämän kaverin kanssa, mutta ehkä toiveikkaasti ajatellen voidaan kuvitella joskus hyppäävämme 80cm ratoja. Katsellaan sitä joskus sitten hamassa tulevaisuudessa kun alkaa satula - ja ihminen selässä - olemaan tälle tuttuja juttuja kaikkien muiden hienouksien lisäksi. Kyllä tästä kiva hevonen vielä tulee. Comments are closed.
|