A-OKAY
Kun tulevalle ponille piti saada pikaisesti seuraeläin - mielellään siis kavioillinen sellainen - oli ajatus aasista samantien mielessä. Kenties siksi, että en halunnut ostaa toista ponia, joka kaipaisi liikutusta kun kerta ei ollut aikaa toistaiseksi sille ensimmäisellekään ponille. Aasi olisi helppo päästää ponin kanssa vähän kentälle juoksemaan, jos ei pihatossa tulisi tarpeeksi liikuttua päivän aikana. Joten aasia alettiin metsästää kissojen ja koirien kanssa. Ei siinä mennyt kauaakaan kun löydettiin kiva, käsitelty aasti kaveriksi meidän ponille. Aasia tosin mainostettiin hyvin langoissa pysyvänä, mutta opein nopeasti, että se ei pitänyt paikkaansa. Onneksi kuitenkin kaikki muut lupaukset täyttäyivät ja Oki oli tervetullut jäämään Suojärvelle loppuelämäkseen. Ja totta puhuen kun Okia lähdettiin ensimmäistä kertaa hakemaan rakastuin sen suuriin korviin ja sosiaaliseen luonteeseen välittömästi, mutta ei siitä enempää.
Kaikki on tälle tammalle niin sanotusti a-okay. Okia voi sörkkiä korvien päistä häntään asti pelkäämättä ninja potkuja tai hampaiden repimiä reikiä housuissa. Se kulkee nätisti ja viipymättä narun päässä ja on kuin pystyyn kuollut hoitotoimenpiteiden aikana. Siitä huolimatta on Okillakin omat aasin metkunsa, nimittäin on turha toivoa, että langat - oli siinä sähköt tai ei - pidättelisivät tätä tammaa sen enempää kuin puuaitauskaan. Valitettavasti karsinan ovillakaan ei ole mitään mahdollisuutta vastustaa tamman melkein telepaattisia kykyjä avata ovia - tai ruoka-astioita. Aasille tyypillinen älykkyys yhdistettynä erittäin ahneeseen persoonallisuuteen silloin tällöin saattaa Okin ongelmiin, mutta se saa usein metkunsa anteeksi olemalla niin hyvä halikaveri.
Kaikki on tälle tammalle niin sanotusti a-okay. Okia voi sörkkiä korvien päistä häntään asti pelkäämättä ninja potkuja tai hampaiden repimiä reikiä housuissa. Se kulkee nätisti ja viipymättä narun päässä ja on kuin pystyyn kuollut hoitotoimenpiteiden aikana. Siitä huolimatta on Okillakin omat aasin metkunsa, nimittäin on turha toivoa, että langat - oli siinä sähköt tai ei - pidättelisivät tätä tammaa sen enempää kuin puuaitauskaan. Valitettavasti karsinan ovillakaan ei ole mitään mahdollisuutta vastustaa tamman melkein telepaattisia kykyjä avata ovia - tai ruoka-astioita. Aasille tyypillinen älykkyys yhdistettynä erittäin ahneeseen persoonallisuuteen silloin tällöin saattaa Okin ongelmiin, mutta se saa usein metkunsa anteeksi olemalla niin hyvä halikaveri.
i. Tuntematon aasi, väri, säkä e. Tuntematon aasi, väri, säkä |
ii. Tuntematon aasi, väri, säkä ie. Tuntematon aasi, väri, säkä ei. Tuntematon aasi, väri, säkä ee. Tuntematon aasi, väri, säkä |
iii. Tuntematon iie. Tuntematon iei. Tuntematon iee. Tuntematon eii. Tuntematon eie. Tuntematon eei. Tuntematon eee. Tuntematon |
Hoitotarvikkeet ja ruuat meille tarjoaa Equestrian PRO, Varustekartano, Rohtojuuri ja Ravivaruste
YLEISET HOITO-OHJEET
⇢ Loimitus
- Syksyn sateilla, kuraisilla tai todella tuulisilla keleillä sadeloimi päälle.
- Kesäisin ei sadeloimea vaikka sataisi.
- Kovilla pakkasilla ulos toppaloimi.
- Kevyillä pakkasilla sadeloimi (alle villaloimi) riittää.
- Pakkasilla jos on todella hikinen fleece päälle ja sisälle kuivumaan.
- Kuljetuksessa keväästä syksyyn villaloimi päälle.
HUOM! Loimitetaan säästeliäästi niin, että kasvattaa hyvän talviturkin.
⇢ Riimu aina päässä!
⇢ Loimitus
- Syksyn sateilla, kuraisilla tai todella tuulisilla keleillä sadeloimi päälle.
- Kesäisin ei sadeloimea vaikka sataisi.
- Kovilla pakkasilla ulos toppaloimi.
- Kevyillä pakkasilla sadeloimi (alle villaloimi) riittää.
- Pakkasilla jos on todella hikinen fleece päälle ja sisälle kuivumaan.
- Kuljetuksessa keväästä syksyyn villaloimi päälle.
HUOM! Loimitetaan säästeliäästi niin, että kasvattaa hyvän talviturkin.
⇢ Riimu aina päässä!
-
Sanamäärä 306 / Kirjoittanut Casper / 23.06.2020 / Ei aasi karvoistaan pääse
Jälleen kerran Casperin kävellessä pihaton ohitse hänen silmiinsä iskeytyi näky tarhassa yksin makoilevasta Jojosta. Kuumat kesähelteet olivat saaneet normaalisti hyvin energisen ponin torkkumaan keskikesän auringon alla. Ilma oli todentotta tuskainen ja miehen ei auttanut kuin pyyhkiä hikirakkuloita pois otsaltaan. Oki oli taas karannut. Se oli selvää. Se aina käyttäytyi huonommin kun isommat nelijalkaiset pääsivät laiduntamaan. Ne olivat usein poissa päiviä. Silloin tällöin Casper saattoi mennä hakemaan yhden tai kaksi päivän aikana ratsastaakseen, mutta näin kuumilla helteillä niiden oli parempi vain viettää laidunlomaa. Laitumet olivat hyvässä suojassa, sillä ympäröivän metsikön lehtien ja kuusenoksien välistä ei paljoakaan valoa karannut villiniitylle, jossa ruoho vihersi koreasti. Mutta se pirskatin aasi jaksoi helteistä huolimatta ottaa ja karata jälleen kerran. Casper oli tosissaan luullut, että oli jo keksinyt sen kaikki metkut ja oli itsevarmana ajatellut ettei se enää pääse karkuun. Hän oli ollut hyvin - siis hyvin - väärässä. Matalan muminan saattamana mies lähti suunnistamaan kohti tallia, jonka ovet olivat jätetty sepposen selälleen läpivetoa toivoen. Ei olisi yllätys jos pitkäkorvainen - ja pitkäkyntinen - aasin renttu olisi juossut heti ensimmäisenä rehuhuoneelle. Hän kyllä muisteli, että oli jättänyt rehuhuonen oven kiinni, mutta se ovi ei ollut ennenkään pidätellyt Okia. ''Hitto sen aasin kanssa'', mumisi mies astellessaan sisään talliin. Auringon valo juuri ja juuri karkasi ovesta sisään muun tallin ollessa harmahtavan - kutakuinkin silti kirkkaan - valon vallassa. Maiskautus pääsi miehen huulilta, sitten toinen, kolmas. Ei merkkiäkään aasista. Tässä kohtaa pieni huoli kalvoi miehen rinnassa. Se ei yleensä mennyt rehuhuonetta pidemmälle. Hän kerkesi miettimään jo, että oliko se aasi sittenkin pihatossa ja hän oli katsonut väärin. ''Ei, ei se siellä kyllä ollut'', mies mutisee jälleen itsekseen. Hän kävelee ripakin askelin tallista ulos ja vilkuilee ympärilleen. Sitten hän näkee mustan, ison koiran kokoisen hahmon kukkapenkin vierustalla. Okin suuret korvat nousivat juuri ja juuri kukkien yläpuolelle. Sen pää oli syvällä kukkapenkissä. ''Herran jumala Oki, senkin typerä aasi! Ei kukkapenkkiä!'', raikuu kesäpäivässä havumetsien keskellä.
Sanamäärä / Kirjoittanut / 00.00.0000 / Otsikko
Teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti.
Jälleen kerran Casperin kävellessä pihaton ohitse hänen silmiinsä iskeytyi näky tarhassa yksin makoilevasta Jojosta. Kuumat kesähelteet olivat saaneet normaalisti hyvin energisen ponin torkkumaan keskikesän auringon alla. Ilma oli todentotta tuskainen ja miehen ei auttanut kuin pyyhkiä hikirakkuloita pois otsaltaan. Oki oli taas karannut. Se oli selvää. Se aina käyttäytyi huonommin kun isommat nelijalkaiset pääsivät laiduntamaan. Ne olivat usein poissa päiviä. Silloin tällöin Casper saattoi mennä hakemaan yhden tai kaksi päivän aikana ratsastaakseen, mutta näin kuumilla helteillä niiden oli parempi vain viettää laidunlomaa. Laitumet olivat hyvässä suojassa, sillä ympäröivän metsikön lehtien ja kuusenoksien välistä ei paljoakaan valoa karannut villiniitylle, jossa ruoho vihersi koreasti. Mutta se pirskatin aasi jaksoi helteistä huolimatta ottaa ja karata jälleen kerran. Casper oli tosissaan luullut, että oli jo keksinyt sen kaikki metkut ja oli itsevarmana ajatellut ettei se enää pääse karkuun. Hän oli ollut hyvin - siis hyvin - väärässä. Matalan muminan saattamana mies lähti suunnistamaan kohti tallia, jonka ovet olivat jätetty sepposen selälleen läpivetoa toivoen. Ei olisi yllätys jos pitkäkorvainen - ja pitkäkyntinen - aasin renttu olisi juossut heti ensimmäisenä rehuhuoneelle. Hän kyllä muisteli, että oli jättänyt rehuhuonen oven kiinni, mutta se ovi ei ollut ennenkään pidätellyt Okia. ''Hitto sen aasin kanssa'', mumisi mies astellessaan sisään talliin. Auringon valo juuri ja juuri karkasi ovesta sisään muun tallin ollessa harmahtavan - kutakuinkin silti kirkkaan - valon vallassa. Maiskautus pääsi miehen huulilta, sitten toinen, kolmas. Ei merkkiäkään aasista. Tässä kohtaa pieni huoli kalvoi miehen rinnassa. Se ei yleensä mennyt rehuhuonetta pidemmälle. Hän kerkesi miettimään jo, että oliko se aasi sittenkin pihatossa ja hän oli katsonut väärin. ''Ei, ei se siellä kyllä ollut'', mies mutisee jälleen itsekseen. Hän kävelee ripakin askelin tallista ulos ja vilkuilee ympärilleen. Sitten hän näkee mustan, ison koiran kokoisen hahmon kukkapenkin vierustalla. Okin suuret korvat nousivat juuri ja juuri kukkien yläpuolelle. Sen pää oli syvällä kukkapenkissä. ''Herran jumala Oki, senkin typerä aasi! Ei kukkapenkkiä!'', raikuu kesäpäivässä havumetsien keskellä.
Sanamäärä / Kirjoittanut / 00.00.0000 / Otsikko
Teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti teksti.
tämä on virtuaalitalli / this is a sim-game stable